Jossain kaupungissa on maailma näytteillä / Mitä täällä on? / Aina samoja pieniä ilmiöitä!
Näin lauloi Ultra Bra yli 25 vuotta sitten. Ilmiöitä-kappaleessa kuvattu nuoren ihmisen tuska pienen, lamasta vasta toipuneen maan nurkkakuntaisuudesta on ajankuva. Vaikka Suomi onkin muuttunut sitten vuosituhannen vaihteen, puhuttelee laulu edelleen. Miksi?
Ajan henkeä on kenties vaikea mitata, mutta yhden mittarin tähän tarjoaa talous – ja sen tilanne on synkkä. Vaikka yritysten luottamus on viimein vahvistumassa, tavallisten suomalaisten luottamus talouteen on edelleen heikolla tolalla. Kuluttajien luottamus talouden näkymiin mureni elokuun luvuissa.
Kotitalouksien talletuskanta on ennätyskorkealla, kun suomalaiset säästävät pahan päivän varalle. Ei ihme, kun työttömyys kasvaa ja konkurssien määrä on 2000-luvun ennätystasolla.
MIKÄ SITTEN toisi niitä kipeästi kaivattuja ”ilmiöitä” Suomeen? Talouden kasvu on myös psykologiaa. Poliitttiset päättäjät voivat rakentaa yritysten ja kuluttajien luottamusta tulevaan sekä sanoin että teoin. Valitettavasti nyt näyttää olevan pulaa molemmista.
Luottamusta rakentavien tekojen paikka olisi ollut syksyn budjettiriihessä. Kun julkista taloutta tasapainotetaan, on tärkeää ottaa kaikki mukaan talkoisiin. Nyt hallituksen valitsema linja, jossa pienituloiset laitetaan kantamaan suurempaa taakkaa kuin yhteiskunnan hyväosaiset, synnyttää kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta ja lietsoo eripuraa yhteiskuntaan.
Tämä linja oli mahdollista muuttaa syksyn budjettiriihessä, mutta sato jäi kuitenkin laihaksi. Erityistä myrkkyä suomalaisen palkansaajan uskolle tulevaan on hallituksen valitsema verolinja. Kun ottaa huomioon hallituksen esittämät eri muutokset tuloverotukseen ja työttömyysturvan sekä asumistuen nostamiseen, niin veronkevennyksistä tosiasiassa hyötyvät kunnolla vain yli 9 000 euroa kuukaudessa tienaavat.
Lipposen työllisyyden ja yhteisvastuun nimellä kulkenut hallitus onnistui yhdistämään kasvun ja työllisyyden vahvistamisen vastuullisiin sopeutuksiin. Tälle reseptille on tilausta yhä. Tilanteessa, jossa kotimainen kulutus on luottamuspulan takia maissa, verenkevennykset kannattaisi kohdentaa pieni- ja keskituloisille ostovoimaa vahvistamaan. Myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä tulisi rohkaista kasvuun arvonlisäverotuksen alarajaa nostamalla ja kotitalousvähennystä korottamalla.
Yritykset myös raportoivat osaajapulasta, joka uhkaa muodostua kasvua rajoittavaksi tekijäksi. Tässä tilanteessa olisi kaikkien etu, että keskittyisimme rakentamaan yhteiskuntaa, jossa jokaisella tänne muuttavalla olisi paikkansa suomalaisessa työelämässä. Suomen sijoitus kansainvälisessä, maiden vetovoimaa ulkomaisten osaajien silmissä mittaavassa vertailussa romahti vuonna 2024. Yhdeksi tekijäksi Suomen heikkoon sijoitukseen todettiin yhteiskunnan heikko vastaanottavaisuus. Useiden hallitusten tekemä työ Suomen houkuttelevuuden lisäämiseksi uhkaa nyt valua hukkaan.
Yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttaa erityisesti korkean tason osaajien muuttopäätöksiin, joiden osaamisesta käydään kovaa kansainvälistä kilpailua. Heillä on varaa kilpailuttaa tulevia kotimaitaan sen perusteella, missä heitä ja heidän panostaan aidosti arvostetaan. Jos Suomi haluaa houkutella kasvun kannalta tärkeitä avainosaajia, tulisi poliittisen johtomme panostaa tänne tulijoiden saamiseen mukaan yhteiskuntaan, ei työntää heitä yhteiskunnan laitamille.
Hallituskauden puoliväli ohitettiin kesällä. Nyt alkaa olla jo kiire, jos hallitus ei aio jättää poliittiseksi perinnökseen leikkauskierrettä ja luottamuspulaa. Suomi tarvitsee nyt kaikenkokoisia ilmiöitä – ja poliittisen johdon, joka kykenee rakentamaan niitä sekä sanoin että teoin.
Kolumni julkaistu Nykypäivä-lehdessä 10.10.2025.
