Sopivaa työtä sitä kaipaavalle – kehitysvammaisten työllistymisen kehittäminen

Kävimme eilen torstaina eduskunnassa ajankohtaiskeskustelua YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen toteutumisesta Suomessa. Selvää on, että vammaisten oikeuksien toteutumisessa on paljon parannettavaa. Sitä löytyy niin työllisyyden, esteettömyyden kuin vammaispalveluiden yhdenvertaisuuden saralta. Erityisesti työllisyys on haaste, jossa meillä olisi paljon voitettavaa.

Tahtoa työntekoon on. Työntarve ja työntekijä vain kohtaavat edelleen liian harvoin, kun on kyse kehitysvammaisista henkilöistä. Suomessa on 50 000 kehitysvammaista henkilöä, joista työikäisiä on noin 30 000. Työikäisistä vain 2-4 prosenttia on palkkatyössä. Tutkimusten mukana yli 3 000 kehitysvammaista voisi työllistyä välittömästi palkkatyöhön, jos saisivat oikeanlaista tietoa ja tukea.

Suuri osa kehitysvammaisista jää valmistuttuaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Kehitysvammaisten henkilöiden työkyvyttömyyseläke perustuu usein ainoastaan kehitysvammadiagnoosiin, eikä siihen, onko henkilö työkykyinen. Suuri osa nuorista kehitysvammaisista haluaisi työskennellä työsuhteessa, mikäli siihen on saatavissa riittävästi tukea ja tehtävä huomioisi henkilön mahdolliset rajoitteet. Silloin kun työllistyminen onnistuu, tapahtuu se yleensä työhönvalmentajan tuella. Tällä hetkellä valmentajien saatavuudessa on suuria alueellisia eroja.

Tunnelin päässä on kuitenkin paljon valoa. Marinin hallitus nimittäin haluaa parantaa vammaisten asemaa mm. vammaispalveluiden, koulutuksen kuin työllistymisen näkökulmasta. Työllisyyden osalta yksi keskeinen uudistus on kolmannen sektorin palkkatuen uudistus, jonka tavoitteena on kytkeä palkkatuen yhteyteen vahva yksilöllinen tuki, työkyvyn kartoitus sekä muut palvelut. Eli juurikin ne asiat, joissa työllistymistä toivova kehitysvammainen kaipaa apua.

Tämän lisäksi työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt tärkeän selvityksen vammaisten henkilöiden työllistymisen esteistä. Saman aikaisesti Invalidiliitto on käynnistänyt Sopivaa työtä kaikille -konseptin, jonka avulla vammaisten henkilöiden työllistymistä ja yrittäjyyttä edistetään yritysten, järjestösektorin, työmarkkinatoimijoiden ja eri ministeriöiden yhteistyöllä.

Tälläkin hetkellä meillä on paljon hyviä esimerkkejä kehitysvammaisten nuorten tukemisesta työelämävalmiuksen kehittämisessä. Esimerkiksi Salosta lähtöisin oleva Ihme ja Kumma -kahvila ja Jorma Nurminen ovat tehneet pitkäjänteistä työtä osatyökykyisten työllistämiseksi. Kahvilassa työskentelevillä erityisnuorilla saattaa olla ammattitutkinto suoritettuna, mutta työnhaku ei ole tuottanut tulosta. Ihme – ja kumma -yhdistyksen kautta he saavat eväät jatkotyöllistymiseen.

Suunta on vammaispalveluiden kehittämisessä oikea. Pidän tärkeänä tämän päivästä keskustelualoitetta, sillä vammaisten oikeudet koskettavat kaikkia, puoluekantaan katsomatta. Kyse on siitä, että kaikille tarjotaan yhtäläiset oikeudet, taustaan katsomatta.

Jaa kirjoitus

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
Share on email